No niin, nyt on sitten pähkäilty ja mähkäilty. Opiskeltu miten sivuja tehdään. Kattons nyt onnistuuko.
Calabrian hirmu (Etelä-Italianen rakas toinen puoliskoni), ken ystävien kesken tunnetaan nimellä " Uomo Nero " tai kylän mammojen kesken tunnistetaan nimellä " Tartagnan", ylitti eilen itsensä ja seisahtui hetkeksi pc:n ääreen. Sehän oli jo ihme sinänsä, sillä herra kun ei koneeseen koske. Totesi vaan, että meinaatko nyt sitten kertoa koko mailmalle meidän perheen surut ja ilot. Pelkää pirulainen... ja syytä onkin, hih hiii..
Miksi herraa kutsutaan Mustaksi Mieheksi, no siksi tietennii, kun luonne on niin musta, ei paista päivä helpolla siihen risukasaan. Suomi-neito yrittää aina kovalla sisulla ajaa ne mustat pilvet muille maille. Joskus onnistuu ja joskus ei. Kommentti yleensä on " Älä jaksa olla aina niin optimistinen.". Mutta on ihana olla positiivinen, vaikka eihän sekään ihan aina onnistu. Jos hymyilee niin kyllä se elämäkin hymyilee takaisin. Ja jos huonosti puksuttaa, niin sitten miettii, että toisilla saattaa menna vieläkin huonommin. Joten paras olla onnellinen, asiat voisivat olla totaalisesti päin metsikköä, tai oliivi-lehtoa...
Olihan tossa pari viikkoa sitten pieni kriisinpoikanen. Tyyliin itsepäinen, kovapäinen Suomi-Neito vastaan Calabrian hirmuvaltias ( sillon tuntui tuolta) , Musta mies, hevonen silmälappujen kera. Siinä kyllä positiivisuus katosi, ihan kankkulan kaivoon. Mutta kuinkas ollakkaan, kyllä sieltä allonpohjalta taas tasaisesti uitiin pintaa.
Kaksi kultuuria kun ei aina kulje käsi kädessä. Kultainen välitie löytyy kuitenkin aina. Ja jos ei meinaa löytyä, niin jommankumman on sitten pakko löysätä sitä köyttä, antaa periksi. Sitähän se avioliitto on. Huopaamista.
No, miksi Calabrian hirmua kutsutaan myös Tartagnaniksi. Siksi tietennii, kun on ihan prikuuleen saman näköinen, puuttuu vaan viitta ja valkoinen hevonen.
Nyt on koekirjoitus tehty, kattoons nyt onnistuuko vai meneekö kaikki uusiksi.
Ei auta muu kun köpötellä keittiöön päivällisen valmistukseen. Taidankin tehdä kanansiipiä uunissa. Knam, knam ja slurps. Calabrian hirmu kun tulee kotiin syömään kun kylän kellot lyö kaksitoista. Näin on melkein aina, ellei ole sitä pitemmällä töissä. Oikeasti on kiva jos joskus jättää tulemasta, olisi niin kamalan paljon kaikkea muuta kivaa touhua kun hääriä keittiössä. Sitä se elämä on täällä, pyörii siinä ruokapöydän ympärillä. Joskus se on kivaa ja joskus ei...mutta onhan ne kanansiipulaiset kyllä vallan herkullisia !!!!
Niin ja Suomi-neidon pitää muistaa aina että jokainen valitsee elämänsä. Joten yritän aina muistaa rakkaan ystäväni lauseen: " Älä valita vaan valitse ".
Olisiko joku niin ystävällinen ja antaisi pienen ok:n, jos tämä näkyy yhtään missään...Kiitokset kauniit !!!
